HARMITUSTA
Niinpä niin. Kävimme mukavan näyttelyreissun Ylivieskan kv:ssa. Martan tytär Dori sai nuortenluokasta tuloksen eri 1, oli pn 3, sai sa:n, varasertin ja varacacibin. Martan pojan tytär Keke taas oli VSP sertin ja cacibin kera, tuli näin ollen suomen muotovalioksi neljännessä näyttelyssään ja Suomen cacibit ovat taskussa. Neitosia oli oikein mukava esittää.
Olemme tässä epäilleet tuon Leenun tiinehtymistä. Hän on ollut varsin leikkisä ja mahaa on tullut vain leveyssuunnassa, nisät on melko pienet ja lämmöt tasaisesti 38.2. Minulla tuli Maltin vuoksi asiaa eläinlääkäriin, joten otin Leenun mukaan samalla kertaa. Tyhjähän se masu oli. Näitä pentuja olisi odotettu kovin. Uusintayritystä ei näin iäkkäällä nartulla raski enää ottaa, joten tämä haave on haudattava tällä erää.
Maltti taas on pompotellut oikeaa takajalkaa jo Sievin kisoista lähtien. Ongelma ei ilmenen käynnissä eikä ravissa, mutta laukassa on alkanut keventää oikeaa takasta. Minua jo hirvitti polvien vuoksi. Onneksi kyse oli vain lihasrevähtymästä, iliopsoas- eli lonkankoukistajalihasten alueella. Eläinlääkäri oli oikein mukava ja asiansa osaava, varmasti hänen kanssaan asioimme jatkossakin Oulun Eläinklinikalla. Hoidoksi määrättiin kipulääkitys ja lepo, lisäksi mahdollisesti laser-hoitoa fysioterapeutin antamana. Liikkumista saa varovasti aloitella kun kipulääkekuuri on ohi, mutta eihän me urheilemaan heti päästä. Harmittaa! Meillä on kuitenkin mielestäni ollut lämmittely ja loppuverryttelyrutiinit ihan kunnossa, venytelty ollaan silloin tällöin. Palautumisaikaa treenien ja kisojen jälkeen olemme varannneet useamman päivän. Mutta kai niissä aina parantamisen varaa löytyy. Nuo iliopsoas-vammat ovat hyvin tyypillisiä agilitykoirille, sekä äkillisenä hyppyjen/käännösten/liukastumisten jne. seurauksena, kuten myös rasitusvammana.
Harmittaa kovasti se, että elokuussa olisi ollut oikein hyvin kisoja kerrankin täällä Oulun seudulla. Nyt ainakin ensimmäiset jäävät meiltä väliin. Treeneihinkää ei liene asiaa, ja ottaahan se kunnon nostatuskin aikaa, riippuen tietysti eniten sairasloman pituudesta. Onneksi on uimalämpimiä vesiä ja muutenkin tuo luonnossa liikkuminen maistuuu näin kesällä.
Ja olihan siitä ell reissusta tietysti hyvääkin: polvissa ei mitään luksaatioon viittaavaa, selkä, lonkat ja polvet myös rtg kuvissa niin kuin pitääkin.
Teimme muuten pitkästä aikaa pikkuisen tokoa tuossa muutamia päiviä sitten. On se älllistyttävä tuon pikku terrerin muisti.Varmaankaan kahteen vuoteen ei olla muuta kuin paikalla oloa ja luoksetuloa treenattu. Seuraaminen meni kuin vettä vain käännöksineen päivineen, samoin jättävät liikkeet.
No, mehän huilaillaan heinäkuu ja katsotaan mitä tuo elokuu tullessaan.
Terveisin,
lomalaiset Marika ja Maltti
 |
| ROP Wayward Robin Hood & VSP Otus Känkkäränkkä |
Maltti taas on pompotellut oikeaa takajalkaa jo Sievin kisoista lähtien. Ongelma ei ilmenen käynnissä eikä ravissa, mutta laukassa on alkanut keventää oikeaa takasta. Minua jo hirvitti polvien vuoksi. Onneksi kyse oli vain lihasrevähtymästä, iliopsoas- eli lonkankoukistajalihasten alueella. Eläinlääkäri oli oikein mukava ja asiansa osaava, varmasti hänen kanssaan asioimme jatkossakin Oulun Eläinklinikalla. Hoidoksi määrättiin kipulääkitys ja lepo, lisäksi mahdollisesti laser-hoitoa fysioterapeutin antamana. Liikkumista saa varovasti aloitella kun kipulääkekuuri on ohi, mutta eihän me urheilemaan heti päästä. Harmittaa! Meillä on kuitenkin mielestäni ollut lämmittely ja loppuverryttelyrutiinit ihan kunnossa, venytelty ollaan silloin tällöin. Palautumisaikaa treenien ja kisojen jälkeen olemme varannneet useamman päivän. Mutta kai niissä aina parantamisen varaa löytyy. Nuo iliopsoas-vammat ovat hyvin tyypillisiä agilitykoirille, sekä äkillisenä hyppyjen/käännösten/liukastumisten jne. seurauksena, kuten myös rasitusvammana.
 |
| IIllan hämyssä pieni potilas |
Harmittaa kovasti se, että elokuussa olisi ollut oikein hyvin kisoja kerrankin täällä Oulun seudulla. Nyt ainakin ensimmäiset jäävät meiltä väliin. Treeneihinkää ei liene asiaa, ja ottaahan se kunnon nostatuskin aikaa, riippuen tietysti eniten sairasloman pituudesta. Onneksi on uimalämpimiä vesiä ja muutenkin tuo luonnossa liikkuminen maistuuu näin kesällä.
Ja olihan siitä ell reissusta tietysti hyvääkin: polvissa ei mitään luksaatioon viittaavaa, selkä, lonkat ja polvet myös rtg kuvissa niin kuin pitääkin.
Teimme muuten pitkästä aikaa pikkuisen tokoa tuossa muutamia päiviä sitten. On se älllistyttävä tuon pikku terrerin muisti.Varmaankaan kahteen vuoteen ei olla muuta kuin paikalla oloa ja luoksetuloa treenattu. Seuraaminen meni kuin vettä vain käännöksineen päivineen, samoin jättävät liikkeet.
No, mehän huilaillaan heinäkuu ja katsotaan mitä tuo elokuu tullessaan.
Terveisin,
lomalaiset Marika ja Maltti
Kommentit
Lähetä kommentti